Ostin talvella ensimmäisen emaloidun valurautapatani, musta ne on aivan hurmaavia kaikessa vanhanaikaisuudessaan ja muutenkin tykkään käyttää niitä. :)
Tämän ihanuuden näin kirpputorilla palmusunnuntain aikoihin. Tulin kuitenkin kotiin tekemään ruokaa, mutta vartti ennen kirpparin sulkeutumista, mun oli pakko mennä takaisin ja ostaa se! :D Hintakin oli laskenut pari euroa sinä aikana. :D Kirpparin pitäjä tuli siihen sitten juttelemaan ja kertoi että hänelläkin oli ollut aikanaan ihan samanlainen ja että mikähän sen kohtalo oli ollut..kassalla oli töissä hänen tyttärensä, joka tunnusti että se samainen pata oli juurikin se minkä ostin! :D Oli äiti sitten antanut patansa tyttärelle, joka oli tuonut sen myyntiin!!
Mutta nyt se on MUN!!! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti